Lapsen ravitsemus ja ruokailu

Ruoka on ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi liittyä monia mielihyvän tuntemuksia. Imeväisiässä vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan rintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään no lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja on todettu, että se suojelee lasta mm. sairauksilta. Kasvavan ja kehittyvän vastasyntyneen ravinnon tarve on suuri, ja pieni vauva syökin 2-3 tunnin välein. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet, koska niisä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto vitamiini- ja lisäaineineen.




Lapsella on imemisrefleksi jo syntyessään. Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 rintamaitoateriaa päivän aikana, mutta tarpeen mukaan aterioita voidaan antaa useampiakin. Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä. Kolmen kuukauden iästä eteenpäin lapsi on valmis maistamaan kiinteätä ravintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta. Noin neljän kuukauden iässä aloitetaan kiinteän ruuan antaminen, mutta asialla ei ole kiirettä ja aloittamista voi hyvin siirtää puolen vuoden ikään asti, jos lapsi kasvaa hyvin pelkällä rintamiadolla. Kiinteän ruuan antamisen aloittamisen jälkeen yösyöminen jää vähitellen tavallisesti pois. Imetystä suositellaan kuitenkin jatkettavaksi 6-12 kuukauden ikään. Jos äidinmaito vähentyy tai loppuu, se on syytä korvata äidinmaidonkorvikkeella yhden vuoden ikään asti. Viiden kuuakuden iästä alkaen äidinmaidonkorvike voidaan korvata osittain tai kokonaan lastenvellillä.

Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruuan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen yhden vuoden ikää. Monissa perheissä kiinnitetään rasvojen käyttöön huomiota. Alle kolmivuotiaan ravinnossa rasvoilla on kuitenkin tärkeä merkitys, ja jos perhe käyttää rasvatonta maitoa, lapsen puuroon on hyvä lisätä 1-2 ruokalusikallista ruokaöljyä.


Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tuettuna. Lasta voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai babysitterissä , mutta häntä voi alkaa totuttaa myös omaan syöttötuoliin. Tässä iässä lapsi osaa jo tarttua esineeseen yhdellä kädellä, siirtää sen kädestä toiseen ja viedä sen suuhunsa. Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.


Samoihin aikoihin voi aloittaa tutista vieroittamisen, sillä lapsen imemisen tarve vähenee kehityksen mukana yhden vuoden ikään tultaessa. Tuttia saatetaan tarvita edelleen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä tai hätätilanteessa. Anatomisesti muotoiltu tutti mahdollistaa tavallista tuttia paremmin hammaskaarien luonnollisen kehittymisen. Peukalon ja pyöreän tutin imeskelyssä kieli ei pääse painumaan suulakeen, jolloin se jää kapeaksi ja hampaiden asento huonoksi. Ylä- ja alahampaiden väliin jää  myös niin sanottu tuttirako, jos tutin käyttö on yli yksivuotiaana runsasta ja jatkuu 3-4-vuotiaaksi.

Noin 9-10 kuuakuden ikäinen lapsi hallitsee pinsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa mm. rusinoita, herneitä.. Tämän ikäinen osaa jo myös juoda kupista. Noin 1,5 vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos hän on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.

Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3-vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa. Aikuista tarvitaan antamaan turvallisuutta ja näyttämään mallia sekä neuvomaan rauhallisesti. Kolmen vuoden iästä lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille.

Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista. Omatoimisuuden harjoittelun ohella tämä  on mainio hienomotoriikan ja keskittymiskyvyn harjaannuttamistapa.

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensä suurin.

Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa, eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarpeen mukaan lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan.

Ruokailutilanteissa esiintyy eniten lasten käytökseen liittyviä kasvatusongelmia. Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se, ettei lapsi halua syödä tai hän syö ruokia valikoivasti. Lapsilla on myös ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan. Vanhempien huolenaiheena taas on liika makeisten syöminen.

Lapsen hidas ruokaileminen tai tarkoituksellinen viivyttely ruokailutilanteessa häiritsee aikuista. Etenkin päiväkodissa yleinen ongelma on myös se, että lapsi pelleilee, on levoton tai hotkii ja kilpailee syömisessä. Lisäksi kovaääninen juttelu ja ruokailun häiritseminen meluamalla ovat tavallisia ongelmia.

Lapsen häiritsevän käyttäytymisen aiheuttajana on usein haluttomuus syödä. Lapsi ei tällöin syö tarjottuja ruokia tai osoittaa haluttomuuttaan syömiseen. Nähtävästi ongelma ei ole niinkään lapsen vaan aikuisen. Useimmissa tapauksissa syömättömyyden taustalla ei ole sairaalloinen ruokahaluttomuus vaan aikuisen käsitykset siitä, mitä, miten ja kuinka paljon lapsen pitäisi syödä.

Ruokailutilanteiden ongelmat pyritään ratkaisemaan keskustelemalla esimerkiksi ruoan jäähtymisestä, monipuolisen ravinnon tärkeydestä ja hyvistä ruokailutavoista. Tällöin lasta voidaan hoputtaa syömään reippaammin tai toisaalta häntä voidaan kehottaa syömään rauhallisemmin. Ruokailutilanteissa aikuiset todella tekevät parhaansa, jotta lapsi söisi. Lasta kannustetaan , rohkaistaan ja autetaan tarpeen mukaan.

Päivähoidossa ruokailutapahtumaan liittyät ongelmat pyritään yleisemmin ratkaisemaan erilaisten ''erityisjärjestelyjen'' avulla. Jos ryhmä koostuu kovin eri-ikäisistä tai taidoissaan eri vaiheissa olevista lapsista, kannattaa ottaa nuorimmat pihalta ensimmäisinä sisälle ja aloittaa ruokailu heidän kanssaan. Levoton lapsi voidaan siirtää omaan pöytään tai erilliseen tilaan ruokailemaan. Hänelle voidaan myös antaa ruoka muita aikaisemmin tai myöhemmin tai keksiä muita järjestelyjä ruokarauhan aikaansaamiseksi. Joskus tilanteen korjaamiseksi riittää häiritsemisen jättäminen huomiotta. Ruokailun mentaliteettina voisi pikemmin olla iloinen yhdessäolo, joka kokoaa kaikki yhteen nauttimaan pöydän antimista. Aikuisen asenne ja mieliala vaikuttavat suuresti siihen, millainen ruokailun ilmapiiri on.

Tilapäinen ruokahaluttomuus on toisinaan niin lapsilla kuin aikuisillakin luonnollista. Mitä isommasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän on syytä luottaa lapsen omaan arvioon tämän nälästä ja ruoan tarpeesta. Tutkimukset ja kokemus ovat osoittaneet, että lapset kyllä syövät, kun heillä on nälkä. Aikaa myöten he myös oppivat ottamaan vastaan monipuolista ruokaa, jotta saisivat tarvitsemansa ravintoaineet. Tämä tietysti vaatii, että heille on tarjolla oikeanlaista ja muonipuolista ravintoa.

Suomalaislapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat. Väärät tottumukset voivat aiheuttaa myös lihavuutta. Vastaavasti jatkuva ruoan tuputtaminen voi häiritä terveen ja normaalin näläntunteen kehittymistä.

Myös kotien ruokakulttuuri on viime vuosina muuttunut. Harvassa kodissa koko perhe kerääntyy enää yhteiselle päivälliselle, ainakaan arkisin. Lämmintä ruokaa ei myöskään valmisteta alusta alkaen päivittäin. 

Lasten ruokatottumuksia sekä kotona että hoidossa pitäisi pohtia yhdessä aikuisten kanssa, ja ne pitäisi yhdistää kokonaiskasvatukseen. Toisaalta syömisen nostaminen kasvatuksen merkittävimmäksi ongelmaksi voi olla silmien ummistamista lapsen todellisilta tarpeilta. ''Maassamme nälän vaurioittama pieni lapsi on sairaalassa harvinaisuus. Sen sijaan rakkauden puutteesta sairastuneita on niin paljon, että heitä on sairaaloihin vuoden jono'', on todennut lastenpsykiatri Varilo.




 (Kirja: M. Karling, T. Ojanen, T. Sivén, R. Vihunen, M. Vilén. 2008. Lapsen aika. WSOY. Porvoo. Sivut 219-223)