Ympäristön virikkeet, yksilön persoonallisuus ja oma motivaatio motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee.
Lapsi harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen, mutta on muistettava, että motoriikan kehitys vaatii aina liikkeisiin tarvittavien osa-alueiden kypsymistä. Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen.
Jokainen lapsi kehittyy ja kasvaa omaan tahtiinsa.
(Kirjat: Lapsen aika, s.145/ Elämän kulku, lähihoitaja kasvua tukemassa, s.90)
Motoriset perustaidot jaetaan kolmeen ryhmään:
- tasapainotaidot (perustuu liike- ja tasapainoaistiin)
- liikkumistaidot (kävely, kiipeäminen, juoksu, hyppy, laukka)
- käsittelytaidot (heitto, kiinniotto, purkin avaaminen, kirjoittaminen)
0-1-vuotias (s.90)
Vauva tarvitsee kehittyäkseen vuorovaikutussuhteen toiseen ihmiseen. Vastaamalla vauvan tarpeisiin (nälkä, väsymys, märkä vaippa, läheisyyden kaipuu) ja tukemalla lapsen tunnetiloja vanhemmat rakentavat lapsen perusturvallisuutta.
Täysiaikaisen vastasyntyneen mitat on keskimäärin 48-53cm ja 2700-4000g. Puolivuotiaana syntymäpaino on kaksinkertaistunut ja pituus lisääntynyt n. 15cm. Yksivuotiaana syntymä´paino on kolminkertaistunut ja pituus lisääntynyt keskimäärin 25-30cm.
Lähellä pitäminen, hellä koskettaminen, sively ja paijailu edistävät lapsen kehitystä: fyysistä kasvua, psyykkistä kehitystä, liikunnallisia taitoja, puheen kehitystä, oman ruumiinkuvan syntymistä ja myönteistä itsetuntoa.
2-3-vuotias (s.92)
Lapsella on pituutta n.90-98cm ja paino asettuu n.15kg:n molemmin puolin. Lapsen maitohampaat alkavat olla täydelliset. Useat lapset alkavat jo hallita ulosteen tekemistä pottaan.
Liikkeet ja liikkuminen kiinnostavat lasta. Lapsi ilmentää tunteita liikkumalla (esim. hyppii, tanssii, lörpöttää iloisesti). Lapsen kävelyrytmi vakiintuu, mutta juostessa lapsen voi olla vielä vaikea hallita suunnan muutoksia.
Lapsen kordinaatiokyky paranee: esim. kädet voivat tehdä toista ja jalat toista liikettä. Lapsi pukee jo itse päälle joitakin vaatteita ja alkaa hallita napittamisen.
3-4-vuotias (s.92-93)
Lpasen pituus asettuu n.100cm molemmin puolin. Ruumiinrakenne on yksilöllinen - olemuksessa näkyy tavallisesti vielä pömppövatsa ja notkoselkä.
Lapsi osaa kävellä, juosta ja keinua. Lapsen tasapaino kehittyy edelleen. Liikkuminen voi näyttää päättömältä, koska turvallisuus unohtuu. Lapsi ei osaa ajatella, että hänelle voisi sattua jokin onnettomuus.
Lapsella on jo taitoa käsitellä palloa. Ranne ei ole vielä kovin taipuisa, joten vetoketjun sulkeminen voi olla vaikeaa. Myös mm. muotojen leikkaaminen ei kaikilta onnistu.
Puheilmaisu kehittyy sujuvammaksi. Ajatukset saattavat kulkea nopeammin kuin puheen tuottaminen, joten jollain voi esiintyä änkytystä.
5-6-vuotias (s.93)
Lapsen pömppövatsa ja notkoselkäisyys häviävät. Päänkoko on jo 90% lopullisesta koosta.
Maitohampaiden korvautuminen pysyvillä hampailla käynnistyy.
Kävely ja juoksu yhteisessä rytmissä alkavat sujua. Pallon heitto ja kiinniotto on sujuvaa ja lapsi osaa yhdistää juoksun pallonheittoon. Lapsi oppii hiihtämään ja ajamaan polkupyörää. Lapsi oppii myös sitomaan kengännauhat ja osaa leikata paperista muotoja. Moni oppii kirjoittamaan nimensä ja joitakin kirjaimia, jotkut oppivat jo lukemaan ja kirjoittamaan.
Lapsi kykenee erottamaan toden ja epätoden.
7-8-vuotias (s.93-94)
Lihasvoima lisääntyy ja lapsi hallitsee kehoaan entistä paremmin.
Pituutta tulee vuodessa lisää n. 2-5cm ja painoa 2-3kg. Pituuseroa voi lasten välillä olla jopa 20cm. Tytöt ja pojat eivät vielä suuresti eroa toisistaan voimassa tainopeudessa.
Lapsi nauttii sääntö- ja liikuntaleikeistä, mutta häviäminen voi olla vaikeaa. Hän on tiukka sääntöjen noudattamisesta, vaikka voi itse hyvin tehdä vilppiä.
Lapsi pohtii elämän alkamista ja päättymistä ja alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta.
9-12-vuotias (s.94-95)
Murrosikään kuuluva pituuskasvun kiihtyminen voi osua jo tähän ikävaiheeseen. Tytöillä se alkaa varhaisimmillaan 9 vuoden ja pojilla 10,5 vuoden iässä.
Luuston ja lihaksiston vahvistumisen myötä lapsella on edellytyksiä entistä monipuolisempiin urheilusuorituksiin. Kasvupyrähdyksen kohdalla luustoa vahvistavat liikuntamuodot ovat tärkeitä. Uudet liikunnalliset taidot vahvistavat vastaavasti itsetuntoa.
Tytöt ja pojat leikkivät usein omissa porukoissaan ja arvostelevat toinen toisiaan.
Lapsi voi myös käpertyä omiin oloihinsa, olla tyytymätön itseensä ja kokee olevansa ulkopuolinen. Toisaalta yksilöllisyys alkaa vahvistua ja lapsi haluaa tuoda julki mielipiteensä ja oikeutensa.
Lapsen yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi. Käytös voi olla hämmentävää.
Lapsella voi olla erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin hän jaksaa keskittyä ja paneutua.
(Kirja: A. Suvikas, L. Laurell, P. Eskola. 2015. Elämän kulku, lähihoitaja kasvua tukemassa. Otavan Kirjapaino Oy Keuruu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti