Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kasvun aikana suuri osa kudoksista (esim. luusto ja lihaksisto) lisääntyvät määrällisesti. Elimillä on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Kaikkien kudosten kasvu ei pääty sittenkään, kun aikuisuus on saavutettu, vaan esimerkiksi hiukset kasvavat läpi elämän. Fyysinen kasvu ja kehitys ovat jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöittymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.
Lapsuusikä voidaan jakaa monella tavoin eri ikäkausiksi kasvun ja kehityksen rytmin mukaan:
- Sikiökausi kestää munasolun hedelmöittymisestä lapsen syntymään
- Neonataalikausi tarkoittaa ensimmäistä elinkuukautta
- Imeväisikä on ensimmäinen elinvuosi
- Leikki-ikä ajoittuu toisen ja kuudennen ikävuoden välille/ (varhainen leikki-ikä 2-3v. ja myöhempi leikki-ikä 4-6v.)
- Kouluikä alkaa seitsemännestä ikävuodesta ja päättyy murrosikään
- Murrosikä kestää kasvukauden loppuun (noin ikävuodet 12-18)
Lasten fyysistä kasvua säätelevät sekä perintötekijät että elinympäristö. Geenit määrittelevät tulevan kasvun 50-80-prosenttisesti ja asettavat siis rajat lapsen fyysiselle kasvulle ja kehitykselle. Pitkien vanhempien lapsista kasvaa keskimäärin pidempiä kuin lyhyempien vanhempien lapsista. Lapsen kasvua arvioitaessa on otettava huomioon myös vanhempien ruumiinrakenne ja heidän kasvu- ja kehitysaikataulunsa.
Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät. Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnon puutteesta, hänen kasvunsa hidastuu. Myöhemminkin heikkolaatuinen ravinto hidastaa lapsen kasvua, ja myös sairauksilla voi olla samanlainen vaikutus. Kun lapsen ravitsemusta korjataan tai hän toipuu sairaudestaan, hän saavuttaa nopeasti normaalikasvun.
Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi auringon valo ilmeisesti kiihdyttää kasvua kesällä, sillä se vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin. On myös havaittu, että perheen sosiaalisella asemalla ja lapsiluvuilla on yhteys lapsen kasvuun siten, että ylimpien sosiaaliryhmien ja vähälapsisten perheiden lapset kasvavat isommiksi. Syynä tähän voi olla esimerkiksi lapsen saama ravinnon laatu.
Eri kudosten kasvu
Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin. Normaalin kasvun viitearvot on saatu mittaamalla lukuisia lapsia ja muodostamalla mittaustuloksista keskimääräiset kasvukäyrät. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino. Niille on tyypillisiä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuva nopea, vähitellen tasaantuva kasvu, leikki- ja kouluikässä tapahtuva tasainen kasvu ja murrosiässä tapahtuva kasvun kiihtyminen ja loppuminen. Luuston, lihaksiston ja elimien kasvu noudattavat samoja suuntaviivoja.
Aivot ja kallo kasvavat muita elimiä nopeammin. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta, mutta viisivuotiaan jo 90 prosenttia. Sukuelimet kasvavat hitaasti varhaislapsuudessa, mutta murrosiässä vartalo kehittyy nopeasti täyteen aikuisuuteen. Imukudosta on mm. kateenkorvassa, nielu- ja kitarisoissa sekä suoliliepeessä, ja sillä on oma kasvutapansa. Imukudoksen määrä lisääntyy murrosikään asti, mutta murrosiässä imukudos vähenee puoleen. Ihonalaista rasvakudosta on tytöillä syntymähetkellä enemmän kuin pojilla, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.
Ruumiinosien keskinäisten suhteiden muuttuminen
Lasten ruumiinosien keskinäiset suhteet muuttuvat kasvun aikana. Mittasuhteiden muuttumista seurataan istumapituuden avulla. Vastasyntyneellä jalkojen osuus on kolmasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet. Pään osuus taas on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.
Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten. Lapsuuden aikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Vastasyntynyt lapsi on noin 50cm pitkä. Ensimmäisenä elinvuotena kasvu on erittäin nopeaa: pituus lisääntyy keskimäärin 24cm. Sen jälkeen pituutta kertyy noin 6cm:n vuosivauhtia. Murrosiässä sukupuolihormonit aiheuttavat nopean kasvupyrähdyksen. Samat hormonit aiheuttavat lopulta luiden kasvuviivojen luutumisen ja kasvun pysähtymisen. Kasvupyrähdyksen jälkeen kasvu hidastuu nopeasti, ja nuori saavuttaa lopullisen pituutensa noin 18 vuoden ikään mennessä.
Vastasyntynyt lapsi painaa noin 3500g. Ensimmäisten elinpäivien aikana paino alenee noin 10 prosenttia nestehukan vuoksi, ja lapsi saavuttaa uudelleen syntymäpainonsa noin viikon kuluttua syntymästä. Syntymäpaino kaksinkertaistuu 4-5 kuukauden ikään mennessä ja kolmonkertaistuu ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä. Painonkehityksen yksilölliset vaihtelut voivat olla erittäin suuria. Tärkeintä on ,että lapsi on tyytyväinen, voi hyvin ja että hänen kasvunsa etenee kuitenkin tasaisesti hänen omalla kanavallaan kasvukäyrästöllä.
Vastasyntyneen lapsen pään ympärysmitta on noin 35cm, puolivuotiaan 44cm ja yksivuotiaan 47cm. Toisen ikävuoden aikana päänympärys kasvaa 3cm ja tämän jälkeen 1cm vuosittain koko kasvukauden ajan. Vastasyntyneen lapsen kallon saumat ovat avoimet, ja hänen kallossaan on kaksi aukiletta: etu- ja taka-aukile. Taka-aukile sulkeutuu ensimmäisen elinkuukauden aikana ja etuaukile toisen elinvuoden puolivälissä. Aukileet ovat tarpeen, jotta kallon luut antaisivat myöten aivojen nopealle kasvulle varhaislapsuudessa.
Luustoikä ilmoittaa, miten pitkälle jonkin ruumiinosan luut ovat kehittyneet muodoltaan ja suhteessa muihin luihin. Luusto kypsyy jokaisella yksilöllä samalla tavoin. Luuston kypsymistä voidaan arvioida röntgenkuvasta näkyvien luutumistumakkeiden avulla. Tyttöjen luusto kypsyy aiemmin kuin poikien.
Vastasyntyneen selkäranka on lapsen asennon mukaan suora tai kumara. Selkärangan normaalit mutkat kehittyvät vähitellen sitä mukaa kuin lapsi alkaa hallita niska-, hartia- ja selkälihaksiaan. Ensimmäisten elinvuosien aikana, kun lapsen vatsaontelon elimet ovat melko suuret ja vatsalihakset heikot, lapsen vatsa työntyy eteen ja hänen selkänsä näyttää notkolta. Tämä notkoselkäisyys häviää kasvun mukana kouluikään mennessä. Myös länkisäärisyys ja pihtipolvisuus ovat normaaleja lapsen ikävaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Imeväisiän ajan lapsella on länkisääret, leikki-iässä hän on pihtipolvinen, mutta kouluikään mennessä hänen jalkansa suoristuvat. Parivuotiaaksi asti lapsella on myös lattajalat, ja vasta leikki-iässä jalan holvikaaret ovat kehittyneet.
Hampaiden kehittyminen
Ensimmäiset maitohampaiden aiheet ilmaantuvat sikiölle j otoisen raskauskuukauden aikana. Maitohampaat mineralisoituvat noin 5. sikiökuukauden ja lapsen 1. elinvuoden välisenä aikana. Juurten kasvu ja hampaiden puhkeaminen kesää 3. ikävuoteen saakka. Äidin ruokavalio vaikuttaa sikiön maitohampaiden kehitykseen. Äidin onkin huolehdittava erityisesti kalsiumin saannista.
Myös pysyvien hampaiden aiheet kehittyvät jo raskauden aikana, ja niiden mineralisaatio jatkuu lapsen syntymästä aina toiselle vuosikymmenelle saakka. Syntymän jälkeen lapsen ravinnolla on ratkaiseva vaikutus pysyvien hampaiden laadun kehitykseen. Proteiinien, vitamiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden riittävän ja tasapainoisen saannin merkitys on ilmeinen. Hampaiden puhkeamisikä ja -järjestys vaihtelevat suuresti. Pysyvät hampaat puhkeavat yleensätytöille hieman aiemmin kuin pojille.
(Kirja: M. Karling, T. Ojanen, T. Sivén, R. Vihunen, M. Vilén. 2008. Lapsen aika. WSOY. Porvoo. Sivut 120-123)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti