Apuvälineet arjen tukena

Apuvälineet arjen tukena

Vammaisella henkilöllä on oikeus apuvälineisiin. Apuvälineiden tarkoituksena on auttaa henkilöä elämään itsenäistä ja täysipainoista elämää. Apuvälineiden hankintaan kuuluu
- apuvälineen tarpeen arviointi
- sopivan apuvälineen löytäminen ja
- apuvälineen käytön ohjaus.

Tutustu apuvälinepalveluihin alla olevien linkkien avulla.
Vastaa sen jälkeen seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä apuvälineitä saa terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta? Esimerkkinä on Helsingin kaupungin apuvälinepalvelut.

- Liikkumisen apuvälineet (esim. rollaattorit, kävelykepit, pyörätuolit)

- Hygienian apuvälineet (esim. wc-korottajat, suihkutuolit)

2. Miten kommunikoinnin apuvälineitä saa?

Kommunikoinnin apuvälineet ovat osa lääkinnällistä kuntoutusta. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluihin kuuluvat apuvälineen tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on kunnilla ja sairaanhoitopiireillä.
Apuvälinepalveluiden lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Kommunikoinnin tarpeisiin vaikuttavat puhevammaisen henkilön ikä ja vammaan liittyvät taustatekijät.  Esimerkiksi lapsen kommunikointitarpeet ovat toisenlaiset kuin aikuisen, joka on saanut puhevamman sairastuttuaan.
Sopivan kommunikointikeinon ja oikeiden apuvälineiden löytäminen edellyttää kommunikoinnin arviointia.

Apuvälinetarpeen ilmetessä suositeltavinta on ottaa yhteys (joko kotipaikkakunnan terveyskeskukseen tai) hoidosta vastaavaan tahoon. Jos asiakkaalla on hoitava tai kuntouttava puheterapeutti, kannattaa asiasta keskustella hänen kanssaan.

3. Kerro viisi esimerkkiä näön apuvälineistä

- Erilaisia suurennuslaseja eri käyttötarkoituksiin (esim. television katsomiseen ja lukemiseen)

- Puhuvat apuvälineet (esim kellot ja vaa'at)

- Tietokoneen suurennusohjelmat

- Puhesyntetisaattori (muuttaa tietokoneen näytöllä olevan tekstin puheeksi)

- Pistekirjoitin

4. Kuinka kuulon apuvälineitä hankitaan?
Kuulontutkimukset tehdään useimmiten sairaalassa, jossa selvitetään kuulon heikkenemisen syy ja apuvälineiden tarve. Kojeen sovitus tehdään sairaaloiden kuuloasemilla, kuulokeskuksissa tai maksusitoumuksella yksityisellä sektorilla. Tällöin kuulokojeen saa maksutta käyttöönsä.

Kuulokojeen saantiin ja valintaan vaikuttavat:

• Yksilöllinen tarve
• Kuulovian laatu ja vaikeusaste
• Potilaan oma motivaatio
• Kojeesta saatu hyöty
• Käyttöedellytykset

Lääketieteellisesti kuulokojeen myöntämisen rajana on 30-40 desibelin kuulonalenema paremmassa korvassa. Henkilöllä on oikeus saada kuulokoje käyttöönsä hoitotakuun asettamassa määräajassa. Hoitotakuun mukaan lääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito, on järjestettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu.
Apuvälinetarve arvioidaan yleensä kuulokeskuksessa, kuuloasemalla tai sairaalan kuntoutusohjaajan kotikäynnillä. Apuvälinearvion perusteella kuulovammainen saa useimmat tarvitsemansa apuvälineet käyttöönsä keskussairaalasta tai terveyskeskuksesta:

• Kuulokoje
• FM-laite
• Täristinherätyskello
• Puhelinvahvistin
• Kaula- tai tyynysilmukka
• Infrapunalaite radion tai tv:n kuunteluun
• Itkuhälytin
• Kommunikaattori

Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto.
Kunnan sosiaalitoimi korvaa kotiin asennettavien apuvälineiden esim. hälytinjärjestelmien kustannukset ja asennuksen. Tällöin kuulovammainen saa sairaalasta lausunnon ja suosituksen laitteen hankinnasta sekä tietoa hankintatavoista ja – paikoista. Kela korvaa kuulovammaiselle työssä tai opiskelussa tarvittavia apuvälineitä mm. FM-laitteet. Työtapaturma- ja ammattitautitapauksissa korvaajana on vakuutusyhtiö ja sotakuulovammoissa Valtionkonttori.
Kuulon apuvälineitä ja lisälaitteita voi myös hankkia omalla kustannuksella kuuloalan maahantuojilta, puhelin-, kodinkone- sekä sähköliikkeistä ja tavarataloista.